Yksi elämän jännittävimpiä tunteita on usein keikkaa edeltävänä päivänä vallitseva fiilis. Sitä niinkuin henkisesti valmentaa itseään tulevaa aktia varten. Hommaan kuuluu kaikenlaisten käytännön juttujen pohtiminen ja niistä stressaaminen: toimiiko omat ruumiinosat, toimiiko kamat, entä keikkapaikan kamat, yms.. Ja sitten tietenkin, miten yleisö suhtautuu. Ei ole kiva vetää keikkaa yhdeltä yöllä kolmelle katsojalle, jotka nekin keskittyvät enemmän hankkimaan mahd. lyhyessä ajassa mahd. mukavan nousuhumalan, ja bändi on vain rasittavaa taustamökää. Liian usein sitä alkaa spekuloida asioita liian pitkälle, ja viimeistään nukkumaan mennessä olo on tukalahko.
Ja keikkapaikalla sitä aina huomaa, että kaikki meneekin ihan hyvin. Niin se aina menee. Tulee järkiinsä, perkele.
Silti, se fiilis vain kuuluu asiaan.
-Aimo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti